torstai 30. syyskuuta 2010

Ihan ässä - Sää voit olla se!

Nyt muuten on, nyt on intoa ja tarmoa vaikka muille jakaa! Sormet menevät ihan solmuun, kun ei tiedä, mistä aloittaa.

Arvoisat lukijat, voi hyvät hyssykät. Lähdetäänpä liikkeelle aivan alkutekijöistä.

Minä olen Anna. Annapurna. Elinikäinen kotikissa, sipsien mupeltaja, elokuvien suuri ystävä. Hiihtokilpailuissa viimeisten joukossa tullut, uinnin tunneilla kipeäksi tekeytynyt, kuntotesteissä huonosti pärjännyt, aikuisiällä liikunnan opiskelijaelämään vaihtanut... elämäni kunnossa oleva nuori nainen.

Minulla on aina ollut kaksi vasenta jalkaa, jäykät nivelet ja olematon kiinnostus haara-perushyppyihin. Enemmän minua on kiinnostanut ihmetellä elämää keksipaketin äärellä. Olen heikon hetken tullen itkenyt yksin loputtomasti hävittyjä kamppailuja salakavalasti hiipivää ylipainoa vastaan, mutta sitävastoin vauhkonnut viinilasin äärellä suupielet vaahdossa siitä, miten olen pyöreänä ollut onnellinen, kun en ole kiduttanut itseäni kaalisoppakuureilla tai räntäsateessa juoksemisella - josta ei muuten seuraa, kuin kahden viikon räkätauti.

Sitten tapahtui jotain. Jotain tapahtui vuosi sitten. Minä heräsin. Minä ymmärsin, että nyt jos joskus minun on otettava tämä juna kiinni. Nyt, kun se olisi vielä helppoa. Nyt, kun olin vielä terve, eikä minun pitänyt ottaa huomioon surkean kunnon ja huonon ruokavalion aiheuttamia rappautumia kehossani.

Vaikka ulospäin aloitin kaiken puolivitsillä - alkoholin totaalilakko, sokerista luopuminen, lauantaiaamujen kuntonyrkkeilyharjoitukset - tiesin silti alusta asti, että nyt tämä onnistuu. Nyt minä teen sen. Hoikempi, terveempi, onnellisempi minä on saavutettavissa.

Luodakseni mahdollisimman suuret suorituspaineet, perustin aiheesta blogin, Smack the fatso. Tuolloin en tiennyt vapauttaneeni valloilleen jotain käsittämätöntä alkuvoimaa, joka sai aikaan sen, että jos nyt kohtaisin itseni vuosi-pari sitten, todennäköisesti silloinen minäni pitäisi minua tänä päivänä tosi ärsyttävänä, tekopirteänä esittäjänä. Että mene ja tukehdu niihin porkkanoihisi.

Tiedättekös, lukijat rakkaat pienet ystävät, mitä on tapahtunut sen jälkeen, kun 1.9.2009 aloitin elämäntaparemontin? Painoni on pudonnut kymmenisen kiloa. Leposykkeeni on laskenut kymmenellä. Olen ollut KG-lehdessä kertomassa elämäntaparemontista ja siitä, miten helppoa se oikeasti oli, uskomatonta mutta totta. Olen valmistunut medianomiksi 26.5.2010 mekossa, jota pidin vuonna 2006 ylioppilasjuhlissani - ollessani kokoa 36.

Mutta mikä tärkeintä: olen aloittanut opiskelut alusta. Tällä hetkellä opiskelen yhtä aikaa yrittäjäksi ja Personal Traineriksi.

Ja tästä matkasta minä haluan teille täällä kertoa. Tulen jakamaan kanssanne reseptejä, treenivinkkejä ja ihan yleisellä tasolla ajatuksia ja havaintoja aiheeseen liittyen.

Kotikissasta Personal Traineriksi. Totta puhuakseni, en aina usko sitä itsekään.

Mitäs siihen sanotte?

Kowabunga, arpa on heitetty!

-Annapurna