sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Puolivalot - uhka vai mahdollisuus?

Hei kuulkaahan, marraskuuta on jäljellä enää kaksi päivää, ennen kuin seuraavaan on taas vuosi aikaa! Eiköhän anneta sille iso käsi! Läpyläpy!

Marraskuu on koittanut viimeisenä kokonaisena viikkonaan iskeä minuun koko voimallaan, nimittäin iltaisin yrittää kroppa nostaa vähän lämpötilaa ja päivisin on ollut sen verran heikohko olo, etten ole jaksanut heivailla rautaa kohti taivasta aivan sata lasissa. Kerran akuutin ylikunnon koettuani haluan nyt varmistaa, että kropalla on kaikki hyvin, eli annan sen koota itseään kaikessa rauhassa.

Aina siihen ei kuitenkaan pysty yksin, vaan apuun on kutsuttava pelastuspartio. Omat suojelijani ovat tässä:

Dynamic duo: D-vitamiini ja merileväjuoma to the rescue! Molemmista vähän juttua:

D-vitamiini:

Iso D on jo jonkin aikaa ollut the juttu terveys- ja hyvinvointilehtien artikkeleissa. Suurin syy lienee tämänhetkisten saantisuositusten osoittautuminen reippaasti liian pieniksi. Suositusten mukaan aikuisen ihmisen tulisi napsia deetä naurettavat 7,5 milligrammaa vuorokaudessa. Deetähän saadaan pääasiassa auringon valosta, heikommin esimerkiksi kalasta, kananmunasta ja sienistä.

No, varsinkin näin marraskuussa tuota aurinkoa ei ole näillä seuduin kyllästykseen asti näkynyt, joten täällä me kärvistelemme valtaisissa puutostiloissa. Puute voi olla osallinen niinkin vakavissa sairauksissa kuin diabeteksessä tai jopa syövässä, mutta näkyvin ja jokapäiväisin ongelma liittyy immuniteetin laskemiseen, ja ehkä kaikista selkein ongelma on yleinen alakuloisuus ja masennuksen tunteet, varsinkin siihen taipuvaisilla ihmisillä.

Paljonko sitä deetä sitten pitäisi saada? Entä voiko sitä saada liikaa? Tällä hetkellä erinäiset arviot osoittavat, että todellisuudessa kiduksiin voi huoletta nakkoa jopa 150-225 milligrammaa päivässä. Liikaa voi toki saada, mutta ei vahingossa - sitä varten saa kiskaista jo purkillisen joka päivä useiden kuukausien ajan.
(Lähde ja lisätietoa: D-vitamiini.com)

Merileväjuomasta sen sijaan saa lisätietoa lukemalla tästä. Korkean proteiinipitoisuutensa ansiosta se sopii mahtavasti kuntoilijoille, eikä tuo pitkä vitamiinilistakaan ainakaan pahaa tee. Ainoa miinuspuoli on veden maku - sanotaanko, että se on hyvin akvaariovesimainen - mutta sitäpä voi helposti heitellä sekaan vaikkapa jugurttiin tai pirtelöihin, niin ei kysy niin paljon kanttia.

No, miksi nyt sitten kuitenkin olen tässä tilanteessa, että palelee ja nokkaa pitää niiskutella? Koska vain otettu lääke auttaa, tai tässä tilanteessa säännöllisesti ylläpidetty "kuuri" pitää pöpön loitolla. Plus että olisi pitänyt tajuta kiinnittää tähän erityisen paljon huomiota, nyt kun arkioleminen on muuttunut istuskelusta/mullistelusta seisomatyöhön ja kovahkoon treenaamiseen. Niin tässä sitä sitten ollaan. Kun linkittelyn makuun pääsin, niin hyvä artikkeli ylikunnosta löytyy täältä - suosittelen kaikkia silmäilemään läpi, varsinkin, jos on hurahtanut kovaa treenaamiseen ns. yhtäkkiä.

Tiivistettynä: puolivaloilla treenaaminen on hyödytöntä ja vaarallista. Hyödytöntä siksi, että kuntotasosi on lähtökohdin laskenut, eikä se voi siksi ylittää edellistä huippusuoritusta. Tämän huomaa erityisesti kuntosalilla, kun väännetään tiukkaa sarjaa - ei vain lähde samoilla painoilla, kuin viime kerralla. Silloin kannattaa jättää leikki sikseen ja palata asiaan, kun t-paidan hiha taas ratkeilee hauiksen ympärillä.

Vaarallista se on siksi, että pitkität vain toipilasaikaa, kasvatat ylikunnon ja ylirasituksen vaaraa tai pahimmassa tapauksessa saat jonkin slaagin, jonka seurauksena lähdetään sitten jalat edellä salilta tai jumpalta. Laihtuuhan sitä siinäkin...

Kipeänä: syökää hyvin. Nukkukaa hyvin. Treenatkaa vähiten maailmassa. Älkää välittäkö, vaikka aamulla olisi punnituspäivä tai mitä tahansa. Levätkää, ihan oikeasti.

Aamen.

-Annapurna

maanantai 22. marraskuuta 2010

Kysymyksiä & vastauksia

Reippaat projektilaiset ovat lähetelleet minulle viikon aikana kysymyksiä, joihin otan nyt asiakseni vastata ihan näin julkisesti, koska ne ovat hirmuisen hyviä kysymyksiä. Tässäpä siis jokaiselle jotakin, enjoy:

1. Aina ei ole aikaa käydä kunnolla salilla. Onko kuitenkin parempi käydä tekemässä muutama sarja, kuin olla tekemättä mitään?

-Kyllä ja ei. Liikunta on aina hyvästä, tietenkin, ja parempi kuin ei mitään, mutta jos käyt hätäisesti vähän kutittelemassa painoja salilla, ei sillä ole varsinaista merkitystä oikein mihinkään. Varsinkin, jos teet vähän sitä sun tätä, millä painoilla sattuu.

Sen sijaan voit ottaa asian puheeksi jonkun ihmisen kanssa, joka osaa tehdä kuntosaliohjelmia. Tällaisia löytyy yleensä... kuntosalilta. Sano hänelle, että sinulla on yleensä tosi vähän aikaa käydä salilla, ja hän osaa tehdä sinulle lyhyen mutta järjettömän tehokkaan ohjelman. Jo puoli tuntia voi pitää sisällään tosi kovan treenin, jonka tuloksia voi jopa jossain vaiheessa odotella ilmaantuvaksi.

2. Jos kuluttaa viikossa vaikkapas yhden pussillisen karkkia, onko parempi syödä se heti vai pitkin viikkoa?

-Jos olet niin onnekkaassa tilanteessa, että herkuttelusi rajoittuu yhteen karkkipussiin viikossa, niin se ei ole ongelma, vaikka menisi kerralla pusseineen päivineen koko hoito. Näin pienissä määrissä liikuttaessa on aika lillukanvarsia, miten sen syömisen jaksottaa. Eri asia on sitten, jos aletaan puhua karkkipussista per päivä...

Teoriassa määrä kai olisi parempi jakaa koko viikolle, mutta käytännössä tuollaisella ei ole mitään merkitystä. Että hyvää ruokahalua vaan!

3. Maito - Rasvatonta vai kevytmaitoa?

-Tätä ei voi tarpeeksi painottaa. Kenenkään kamppailu painon kanssa tuskin johtuu siitä, mitä maitoa juo. Suurempi merkitys on sillä, mitä sen maidon kanssa nauttii - tai mitä syö silloin, kun sitä maitoa ei juo.

Hoksaatteko? Sillä, onko maidossa 0% vai 1% rasvaa, ei ole mitään käytännön merkitystä. Tuosta en siis lähtisi ensimmäisenä karsimaan. Tuntuu hassulta, että ihmiset vetävät levyllisen suklaata - rasvattoman maidon kanssa. Hmmm...

Eli jos maitoa juot, niin saat tehdä valinnan ihan makutottumuksen perusteella. Itse juon lähinnä kevytmaitoa, silloin kun maitoa juon.

4. Vierailuilla tarjolla on yleensä monenlaista herkkua. Valitsenko siis mieluiten pullaa, piirasta, keksiä vai mitä?

-Kun pääsääntöisesti syöt terveellisesti ja monipuolisesti, voit minun puolestani syödä kyläillessäsi vaikka sitä kermaisinta täytekakkua. Kenenkään elämäntaparemontti ei siihen sorru, kunhan nyt näitä kahvikakkuvierailuja ei ole harva se päivä.

Ai niin, yksi hyvä neuvo tähän väliin, joka on itsestäänselvä, mutta vaatii hoksaamista: kaikkea, mikä on ilmaista, ei tarvitse syödä. Eri kissanristijäisissä on usein tarjolla sitä sun tätä, suurimmaksi osaksi pahaa höttöpullaa. Jos et pidä kuivasta pullapitkosta, älä syö sitä vain sen takia, että sitä on tarjolla. Jälkeenpäin kiität itseäsi.

5. Mitä puuroa pöytään?

-Puuro on kyllä kieltämättä silloin tällöin varsin tyydyttävä aamupala, oli siinä sitten miten paljon hiilareita tahansa. Puuronhimon varalta varaa kaappiisi sellaista lajiketta, joka on mahdollisimman ravintorikasta - mieluiten täysjyvää. Riisi- ja mannapuuro eivät ehkä ole parhaita mahdollisia valintoja. Puurosta saa vähän ravinteikkaampaa heittämällä sekaan esimerkiksi pellavan- ja auringonkukansiemeniä tai vaikkapa leseitä. Nam nam!

6. Perunat vs. pasta?

-Peruna ei ole minun mielestäni niin paha lankeamus, kuin pasta. Sitä ei tarvitse mielestäni kokonaan karsia pois ruokavaliosta, varsinkaan meillä Suomessa. Miettikääpäs nyt pottumuussia - onhan se nyt ihan parasta!

***

Loppuun vielä muutama yleinen ajatus, kun projektia on viikko takana:

Älkää kiinnittäkö niin paljon huomiota yksittäisiin valintoihin, vaan pitäkää kokonaisuus mielessä. Yritetään opetella pois sanasta "sortuminen", sillä se pitää sisällään negatiivisen asenteen koko ruokailua kohtaan.

Ateriarytmi (3-4 tuntia) on kaikista tärkein asia painonhallinnassa, sillä silloin kroppa tietää, että uutta ravintoa on tulossa säännöllisesti, eikä nälänhätä uhkaa. Silloin se uskaltaa myös luopua vararavinnosta, eikä takerru siihen kaikin keinoin. Sillon tällöin tapahtuva herkuttelu (myös pienet ylilyönnit) ei pidä tulkita repsahtamiseksi, vaan päin vastoin ne voivat antaa rasva-aineenvaihdunnalle vain lisäpotkua ja lohtua, että älä sinä huoli, ravintoa nimittäin riittää. Voit ihan huoletta päästää irti niistä vanhoista.

Jos et taas halua luopua vaikkapa ruisleivästä tai perunasta, niin sitten et luovu. Kunhan nautit niitä järkeviä määriä ja sopivassa rytmissä, niin ollaan jo vahvoilla.

En tiedä, onko tämä kiveen hakattu totuus, mutta näillä säännöillä onnistuin itse karistamaan sen kymmenen kiloa. Luulisi, että en ole ihan täysin poikkeus ja kummajainen.

Tsemppiä kaikille, ilmoittautuneille ja muuten vain mukana tsemppaaville! Kiloklubin Foorumilla on Kinkun verran veks-keskustelussa sana vapaa, sinne vain ajatuksia vaihtamaan!

Justiinsa nukahtavin terkuin,

Annapurna

Ensimmäinen viikko takana!

O hoi, niin vierähti ensimmäinen viikko! Miten meillä jaksellaan? Onko painoa pudonnut? Onko jotain erityisiä tuntemuksia? Huomatteko muutosta olossanne? Onko ohjeita ollut helppo noudattaa?

Itse aloitin myös uuden kurinpalautuksen lähinnä kiinnittämällä erityisesti huomiota ruokailurytmiin ja ylimääräisten herkkujen karsimiseen, ja siitä ilosta viikossa on pudonnut melkein puoli kiloa! Se on minun tavoitteissani ihan uskomaton puristus, en meinannut uskoa silmiäni aamulla vaa'alla. Tässä taas todistettiin se vanha viisaus, että viikonlopun herkuttelut ovat ok, kunhan pääpiirteittäin homma on hanskassa. Nimittäin treenattuani viime viikolla melko kovasti vietin viikonlopun lähinnä vaaka-asennossa syöden ja nukkuen. Viikon pihistelyn jälkeen herkutkin maistuivat erityisen hyvin, mutta nyt on taas patterit ladattu uutta viikkoa varten.

Lupaamani jumppaohjeet ovat viivästyneet em. syistä, mutta nyt olen saanut ohjelman suunniteltua ja yritän saada ne lähetettyä kaikille projektilaisille vuorokauden sisällä. Samassa lähetän lisää ajatuksia ja tsemppiä, että saadaan kaikki hyvät tulokset kuukauden päässä häämöttävään tavoitteeseen mennessä.

Hyvähyvähyvä, me!

-Annapurna

torstai 18. marraskuuta 2010

Pieni viivästys

Heippa projektilaiset!

Ilmoittelenpa tässä, että osa teistä vielä odottaa henkilökohtaisia ohjeita ja jumppaohjeita, koska minun vanha palvelijani, läppäri, sanoi sopimuksen irti, mistä syystä työjuttujen hoitamiseen on mennyt enemmän aikaa, mistä syystä myös vapaa-aika on ollu tiukemmalla, mistä syystä joudutte nyt vähän odottelemaan. Tämän viikon aikana kuitenkin pitäisi kaikilla olla kaikki! Yleisohjeilla pääsette kuitenkin jo tosi pitkälle.

Toinen juttu, jonkin verran on teiltä sadellut kysymyksiä. Yllättäen kireäksi muuttuneen aikataulun takia listaan tänne blogiin kerran viikossa kaikki kysymykset vastauksineen. Saavat samalla muutkin kuin ilmottautuneet jotain pikkuvinkkejä.

Näillä siis mennään! Tsemppiä kaikille tavoitteiden kanssa! Muistakaa, että paino ei ala tippua sinä siunaamana hetkenä, kun aloitatte ohjeiden mukaan elämisen. Älkää siis masentuko, jos "vielä" vaaka ei liiku mihinkään, tai paino päivastoin nousee. Näillä ohjeilla kyllä se siitä jossain vaiheessa alkaa alas hiipiä - jos ette mokomat minulta salaa vetele kaksin käsin joulutorttuja!

Muistakaahan siis syödä säännöllisesti, kävellä ja nukkua, kun niin pimeä ja kylmäkin on. Kohta on juhannus!

-Annapurna

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Sinne meni!

Nyt nimittäin lähti melkoisella vyöryllä viisi sivua ns. yleisohjeita ilmoittautuneille. Lähti, että humahti!

Jos et kuitenkaan saanut postia, ilmoitathan siitä pikimmiten - joku saattoi epähuomiossa jäädä pois välistä.

Itse täällä jo innokkaana kaivelen lähtökuoppia kuukaudenmittaiseen rutistukseen, nimittäin pieni itsetutkiskelu on paljastanut, ettei pahaa tee itsellekään pieni elintapojen kurittaminen.

Nyt kuitenkin unta, ennen kuin silmät tippuvat päästä.

Jessöör, I can boogie!

-Annapurna

torstai 11. marraskuuta 2010

Ilmoittautuminen on päättynyt!

Huhhei, kaverit. Ei riittänyt kahdenkymmenen rajoitus, koska eilisen jälkeen paikkoja oli kirjan mukaan enää yksi, mutta enhän minä raaski alkaa sanoa kenellekään ei.

Mutta: Ilmoittautuminen on nyt sulkeutunut! Mukaan projektiin pääsivät kaikki, jotka ovat ilmoittautuneet tähän hetkeen, torstai 11.11. klo 12:40 mennessä.

Tulen olemaan henkilökohtaisesti yhteydessä teihin kaikkiin tämän päivän aikana. Osalle olenkin jo vastannut. Jos joku kuitenkin vielä huomenna odottelee vastausta, niin hihkaiskaa niin tarkistan, ettei joku jäänyt välistä.

Hyvä homma, kaverit! Oon teistä ylpeä jo nyt. Maanantaina sitten aloitetaan. Kyseessä ei ole mikään kuuri tai dieetti; joillekin teistä tämä on yksi mahdollisuus karistaa viimeiset ns. kosmeettiset lölleröt pois, kun taas joillekin teistä tämä voi olla loppuelämänne ensimmäinen päivä. Jos onnistun siinä edes yhden kohdalla, niin voin paukutella henkseleitä loppuvuoden ja vähän ensi vuonnakin.

Maanantaihin siis, kowabunga!

-Annapurna

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Lisähuomio em. projektiin

Voi Jeesus Kristus Maria ja Sika, joka on kohta uunissa! Nimittäin kiinnostuksenne projektia kohtaan on lennättänyt minut tästä pikkuiselta toimistotuolin virkaa ajavalta jumppapallolta (loistavaa keskivartalotreeniä löllöttelyn yhteydessä, suosittelen!) ihan satanolla. Kohta vuorokausi ollut takana ilmoittautumisaikaa, ja minulla on listassa melkein kaksikymmentä nimeä.

Nytpä täytyykin siis sanoa, että minun on rajattava osallistujamäärä kahteenkymmeneen. Muutama paikka on siis vielä auki, mutta sitten sulkeutuvat taivaan portit tältä erää. Jos jäät kelkasta - älä huoli, tämä tuskin on viimeinen projekti. Mutta olen perinteisesti maailman helpoiten ympäripuhuttavissa, että jos jonkun elämä on tästä kiinni, niin ehkä voin harkita muutamaa lisäpaikkaa.

Oli miten oli, joka tapauksessa tässä vaiheessa haluan mitä nöyrimmin kiittää teitä tästä innostuksesta, jonka samalla tulkitsen myös luottamuksen osoitukseksi. Minulla on tällä hetkellä aika hirmuiset paineet, ilmoittautuneiden seassa oli tosi erilaista porukkaa - miten onnistun luomaan sellaiset ohjeet, että ne palvelevat mahdollisimman monien tarkoitusta?

Suuren kysynnän vuoksi tulen siis lähettämään ns. yleispätevät ohjeet teille kaikille ilmoittautuneille maanantaina, johon voitte tutustua odotellessanne minun lähettävän teille ensi viikon aikana spesifimpää, henkilökohtaista ohjeistusta.

Sitten, kyselen jo tässä vaiheessa: moniko ilmoittautuneista on kotoisin Oulusta? Nyt jos joskus on mahtava sauma lähteä porukalla lenkille tai ruoanlaittoon tai ihan vain viihtymään ja puhumaan vatsalihakset kipeiksi kaikkien lempiaiheesta, laihduttamisesta.

Niin ja sanon jo, että te ette tule näkemään nälkää ennen joulua. Se ei ole missään nimessä tarkoitus. Sen sijaan saattaa olla, että silloin tällöin tunnette lihaksissa mukavaa poltetta, kun läski sieltä sulaa hikenä veke. En kuitenkaan ole myöskään laittamassa ketään tekemään sellaista treeniä, joka on senhetkiseen kuntotasoon nähden liian rankka.

Lyhyesti sanottuna, en aio tappaa innostustanne elämäntaparemonttiin seuraavan puolentoista kuukauden aikana, vaan päinvastoin antaa sen kipinän, jolla pääsette kaikki ainakin vähän lähemmäs henkilökohtaisia tavoitteitanne.

Luin muuten eilen nukahtamiseen asti sängyssä tietoa siitä, miten voin teitä auttaa. Paljonko kaloreita silmäluomien sulkeutumisen vastustaminen kuluttaa?

Näihin kuviin, jne

Annapurna

tiistai 9. marraskuuta 2010

Kinkun verran veks!

Hei tyypit! Oletteko huomanneet, että enää 44 yötä jouluun on?! Minä en! Mitä hittoa?! Mihin ihmeeseen katosi taas yksi vuosi - ihan vastahan oli uusivuosi ja minä aloin hätäillä opinnäytetyön valmistumista ja tavoitemekkoon mahtumista ja vaikka ja mitä. Ja nyt pitäisi taas olla kohta aloittamassa uutta vuotta.

Lapsena ihmetytti aina, kun aikuiset puhuivat ajan kuluvan nopeasti, vaikka omasta mielestä esimerkiksi kesälomat kestivät eliniän. Mikä siis tietenkin oli vain ja ainoastaan hyvä asia, mutta ajan kuluminen nopeasti ei vain kuulunut omaan sanavarastoon. Ja tässä sitä ollaan, ihmettelemässä, miten taas ollaan lähempänä maailmanloppua 2012.

Hyvin vähän olisi mieltä sellaisessa "bikinikuntoon maailmanlopuksi"-kampanjassa, mutta sen sijaan tämä täti rykäisee nyt pystyyn elämänsä ensimmäisen elämäntaparemonttiin liittyvän kampanjan, joka toivottavasti koskee muitakin kuin vain itseäni. Hyvät naiset ja herrat, on aika merkata kalenteriin päivämäärä 15.11.2010, nimittäin ensi maanantaina tässä blogissa starttaa

(Rumpujen pärinää...)

KINKUN VERRAN VEKS-projekti!

Koska jouluun on enää niin vähän aikaa, ei ole realistista lähteä tavoittelemaan pukkia poroineen taivaalta. Sen sijaan homman nimi on tämä:

1. Ilmoittaudu mukaan kampanjaan sähköpostitse annapurrr@gmail.com, täällä kommenttikentässä, Facebookissa, tekstiviestillä, kirjeellä, lennättimellä, kasvotusten... Miten vain, kunhan teet sen viimeistään ensi viikon maanantaina 15.11. kello 23:59 mennessä!

2. Kampanja tulee sisältämään ohjenuoria, joiden avulla laitamme rasvan tirskumaan. Voidakseni suunnitella mahdollisimman yleispäteviä neuvoja, pyydän sinua kertomaan ilmoittautumisen yhteydessä
-Ikäsi
-Aktiivisuustasosi (paljonko ja minkälaista liikuntaa olet harrastanut kuluneen puolen vuoden aikana)
-Ruokavaliosi (Kuvaile lyhyesti ruokailutottumuksiasi - rehellisesti!)
-Arvio siitä, paljonko sinulla on matkaa ihannepainoosi, tai paljon koet olevasi halukas tiputtamaan.
-Mahdolliset sairaudet, allergiat tai muut rajoitukset.
-Sähköpostiosoitteesi

3. Punnitkaa itsenne maanantaina ja mitatkaa itsenne vyötärönne kapeimmalta kohdalta. Kirjatkaa tulokset ylös. Maanantaina sähköposteihinne läjähtää ohjeet, miten lähdetään sulattelemaan niitä löllöjä vähemmälle joulua kohden. Tulen päivittämään ohjeita ja lähettämään lisämateriaalia kampanjan aikana!

4. Kampanjaan ilmottautuneiden olisi hyvä raportoida minulle sähköpostitse kuulumisiaan, että voin kannustaa tai antaa lisämotivaatiota projektin onnistumisen varmistamiseksi.

5. Projekti päättyy jouluviikolla 20.12.2010, jolloin kampanjaan osallistuneet ilmoittavat minulle valitsemallaan tavalla puolentoista kuukauden aikana tapahtuneet pudotukset kiloina, grammoina ja/tai sentteinä. Sen ei tarvitse olla paljon - tässä ajassa ei tehdä ihmeitä, mutta esimerkiksi normaalipainon sisällä tapahtunut puolen kilon pudotus on jo ehdottomasti maininnan arvoinen saavutus!

SITTEN: Kun olen saanut tulokset kaikilta osallistujilta, on palkitsemisen vuoro. Tässä vaiheessa en paljasta siitä vielä enempää, koska se tulee samalla olemaan eräänlainen hyvän joulun toivotus tai joululahja minulta teille. Mutta hauska ja hyvä se on, sen verran voin tässä vaiheessa paljastaa!

Että nyt vain tip tap näppäimistö naputtamaan ja ilmoittautumisia kirjoittelemaan! Melkein viikko on aikaa innostaa mukaan myös siskot ja veljet ja ukit ja mummit ja vaarit - mitä enemmän ilmoittautujia, sitä muhkeampi tulee olemaan loppupalkinto!

Skipataan joulukilojen murehtiminen tiputtamalla joulun aikana kertyneet kerrokset etukäteen pois, niin jouluna saadaan toivottaa konvehtirekka tervetulleeksi tähtikirkkain silmin. Eiköstä juu?

-Annapurna

maanantai 8. marraskuuta 2010

Miksi muuttua?

Tajusin vasta, että ollakseni minä, olen viime aikoina käynyt ulkosalla jopa rikollisen vähän. En edes muistanut, milloin olisin viimeksi tälläytynyt oikein ajatuksen kanssa, tuusannut eyelinerin kanssa ja sovittanut koko vaatekaapin läpi, vain päätyäkseni lopulta luottohameeseen ja luottopaitaan, vaikka aluksi päätin laittavani tänään jotain erilaista. Tämän tajutessani huolestuin, olenkohan enää edes puheväleissä viinipullon kanssa, kun en ole ilmoitellut itsestäni.

Onneksi tällaiset ystävyydet ovat sitä laatua, jota ystävyys on parhaimmillaan: välillä voidaan olla pitkiä aikoja näkemättä tai olematta yhteyksissä, mutta kun istutaan saman pöydän ääreen, ikäänkuin jatketaan siitä, mihin viimeksi jäätiin.

Siispä luottotyttäret paikalle ja jumalattomasta lähikaupasta, joka myy alkoholia meille pakanoille pyhäinpäivänä, pari huurteista, akkarokkia soittimeen, ja kälätys alkakoon!

Kun pakolliset parisuhdejuoruosuus (omien ja muiden) oli päällisin puolin suoritettu ja pari ensimmäistä sihijuomaa tyhjennetty, kääntyi keskustelu varsin yllätyksettömästi laihduttamiseen.

Siinä sitten jauhettiin omia kokemuksia liikunnan parissa koetuista onnistumisista ja epäonnistumisista, ja arvaatteko mitä? Jäi miettimään tätä asiaa väsyneenä sunnuntaina. Yleensä elämäntapamuutos koetaan ennen kaikkea laihduttamisena ja paremman ulkonäön saavuttamisena, ja sitä lähdetään hakemaan nollasta sataan heti täysiä. Tällainen sopii varmasti joillekin - lisätään liikuntakertoja nollasta viiteen viikossa ja saavutetaan hyviä tuloksia - mutta väittäisin, että suurimmalla osalla pysyvään muutokseen ei johda moottoritie, vaan kapea metsäpolku. Mutta ehtiipähän nautiskella maisemista!

Puhun erikseen joskus tuosta täysiä treenaamisesta, mutta nyt kuitenkin mietin sitä, miksi me ylipäätään haluamme muuttua. Laihempi, kiinteämpi, onnellisempi, mitä nyt akkainlehdet meille jaapattavat. Ja sitten annetaan näennäisesti huikeat ohjeet, joilla saadaan viikossa Maja Ivarsonin sääret.


Mutta riittääkö se motivoimaan? Mitä, jos on tuntee elävänsä täysipainoista elämää vähän vähemmillä kintuilla? Niinpä listasin mielessäni - ja nyt siis teille - syitä, miksi pitäisi kiinnittää huomiota hyvään kuntoon ja terveelliseen ruokavalioon muista syistä, kuin että vaaka näyttää pienempiä lukemia, eivätkä akkainlehdet lupaukset alenevasta kolesterolistakaan tunnu oikein hetkauttavan:

1. Yleisen mielialan kohoaminen. Se nyt vain on tosiasia, että liikunnan ansiosta kehomme alkaa erittää mielihyvähormoneja. Varsinkin tähän ankeaan vuodenaikaan tästä täytyisi pitää huoli. Liikunnan ei tarvitse olla sellaista naama punaisena itku silmässä vääntämistä, vain oman kunnon mukainen reipas suoritus, vaikkapa puolen tunnin-tunnin kiskaisu kipakassa pakkasessa. Se ei ole paljon pois päivästäsi, ja ihan oikeasti - eikö se nyt ole parhautta, kun tulee sisälle posket punaisena, saa vaihtaa lämpimät vaatteet päälle, tuntee veren kihelmöivän raajoissa ja ajatuksetkin ovat usein seestyneet ja selkiintyneet. Ajattele murheesi niin raskaina, ettet jaksa kantaa niitä kotiin asti, jolloin parempi vaihtoehto on tiputella ne lenkkipolulle, tai vaikka heittää ohimennen sillalta alas.

2. Pienet onnistumisen kokemukset. Itse olen viettänyt koko elämäni juoksemista inhoten. Joskus on täytynyt juosta junaan, ratikkaan tai bussiin, ja sitten onkin ollut loppupäivä melkeinpä pilalla, kun ärsytti niin paljon. Kunnon kohotessa huomasin joskus johonkin juostessani, että sehän olikin melkein jopa mukava pieni pinkaisu keskellä tavallista tallustamista. Siitä tuli kyllä ihan huippu fiilis - minä juoksin, ja se ei pilannut loppupäivääni!

3. Elimistö toimii niin kuin sen on tarkoitus. Ruumiinosat ovat siellä missä niiden kuuluukin olla, ja mystiset kolotukset ja riski kaiken maailman vaurioille vähenee selvästi, kun ravitsemus ja kehonhuolto on kunnossa, lihakset tukevat rankaa ja voit keskittyä selviytymään jokapäiväisistä askareista ilman turhia pistoksia ja jomotuksia. Eikä sekään ole yhtään hassumpaa, että vessassa käyminen ei ole suuri tapahtuma.

Minä inhosin ennen imuroimista, koska kyyryinen asento sattui alaselkääni. Nykyään minä inhoan imuroimista, koska inhoan imuroimista.

4. Käy vierailulla vanhainkodissa tai muussa paikassa, jossa ihmisten liikkumiset ovat toisista ihmisistä riippuvaisia. Mieti, mikä merkitys on elämänmittaisella itsestään huolehtimisella. Vaikka se tuntuisi nyt kaukaiselta, mieti elämäsi ehtoopuolta - miltä se tulee näyttämään, jos jatkat elämääsi tähän tyyliin? Itse olen joskus naurahtanut, että tuskin edes tulen elämään esimerkiksi niin vanhaksi, kuin isoäitini, joka oli kuollessaan 95-vuotias.

Mutta haluatko laskea sen varaan, että noutaja hakee sinut ennen, kuin alat olla kasvotusten elämänmittaisten laiminlyöntien kanssa? Tuletko silloin ajattelemaan, että parempi olisi vain kuolla pois? Kiinnostaisiko silloin viettää mieluummin viimeiset vuodet omassa kodissa, vaiko muiden ohjailtavana hoitokodissa? Oma mummoni kuoli puolessa vuodessa jouduttuaan hoitokotiin. Sitä ennen hän asui kotonaan hyvän kuntonsa ansiosta. Tämän jos jonkin pitäisi vetää vakavaksi.

Lisäksi huono kunto ja liikalihavuus tulee yhteiskunnalle kalliimmaksi, kuin tupakointi tai alkoholin liikakäyttö. Ennen kuin saarnaat tupakoitsijalle, tarkista oma tilanteesi.

5. Et vain hyväksy itseäsi - rakastut itseesi! Pidin itsestäni toki isompanakin, mutta silloin tällöin sain hallitsemattomia itseinhokohtauksia. Tuntui ihan järkyttävän masentavalta, etten vain saanut aikaan tehdä itselleni jotakin, ja suuri tuntematon etukropassani vain paisui kuin kuninkaallinen kohudraama. Silti saatoin joskus katsella itseäni peilistä vähissä pukineissa ja ajatella, että no joo, olenhan minä silti aika ihana.

Vasta nyt olen oppinut rakastamaan itseäni. Vietän päivittäin aikaa vaatteidenvaihdon yhteydessä tai suihkusta tullessani ihan vain puhtaasti itseäni ihaillen. Oikeasti, antakaa mennä: ihailkaa itseänne! Minulla on timmit reidet ja pehmeä, kiinteä iho. Vaikka rinnoista on lähtenyt massaa muun kropan tavoin, ei minulla ole koskaan ollut tätä parempaa suhdetta kaksosiin. Naiset viettävät hirveästi aikaa rintojaan murehtimalla. Minä voin sanoa, että minulla on ihanat, pienet ja pinkeät tylleröt. Mahassa on tasainen iho, ja lantio tuntuu naiselliselta käsien alla. Tämä heijastuu ihan selvästi myös parisuhteeseen - kun toinen paijaa, niin sitä saattaa yllättää itsensä fiilistelemästä sitä, miten huipulta uusi kroppani tuntuu toisen käden alla. Nii että kyllä kelepaa!

*

No, joko olette kiskomassa lenkkareita jalkoihinne? Minulla muuten muhii tässä sellainen ajatus, että aloitan täällä KINKUN VERRAN VEKS-kampanjan, eli jouluun mennessä pyritään tiputtamaan muutama päällimmäinen kilo. Ohjelma tulisi sisältämään ravitsemus- ja treenivinkkejä ja mahdollisesti mukaan ilmottautuneiden tietoja ja tuloksia. Olisiko tällaiseen projektiin kiinnostusta?

Loppuun vielä mainos: Olen tavattavissa Oulun Liikussa arkisin kello 14-20, ja viime viikosta asti olen tarjonnut tällaisia palveluja. Tulkaahan pyörähtämään - ihan vaikka tutustumiskäynnille - niin katsotaan, mille voidaan alkaa!

-Annapurna

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Spectacular, spectacular!

Jotkut tytöt ja miksei pojatkin ovat harrastaneet liikuntaa lapsesta asti. Jotkut ovat ravanneet erilaisissa voimisteluissa koko lapsuus- ja teini-ikänsä. Vaikka varsinainen harrastus olisi aikuisikään mennessä laantunut, ovat nämä tyypit saaneet muistoksi harrastuksestaan hyvän liikkuvuuden ja taipuisat raajat.

Tai sitten on niitä tyyppejä, jotka eivät ole eläessään venytelleet säännöllisesti, mutta saavat siitä huolimatta napakan otteen jalkapohjistaan suorilla jaloilla milloin vain.

Ja sitten on meikäläisiä. Meitä kivipatsaisiin notkeudessamme verrattavia ballerinoja, joilla käsien maahan painaminen on jo uskomaton saavutus ja pitkällisen työn tulos. Itse olen kyennyt moiseen ponnistukseen kasvupyrähdyksen jälkeen vain siinä vaiheessa, kun olin vuoden päivät harrastanut Aikidoa säännöllisesti. Muutoin ovat minun ulottumattomissani tällaiset hifistelyt. Ja pääsääntöisesti myös varpaat.

Olen aina ollut ihan järkyttävän jäykkä. Hakiessani työtä Liikussa meinasin tyrskähtää spontaanisti, kun minulle ehdotettiin venyttelytuokioiden pitämistä tasatunnein. Joo, miltä se näyttäisi - "tehkää niin kuin minä sanon, älkää niin kuin minä teen!" Että liikunnan ammattilaisia hyvinkin.

Mutta arvatkaapas! Koin tänään läpimurron tämän asian parissa. Olen kiinnittänyt viime aikoina erityisen paljon huomiota venyttelyyn ja liikkuvuuteen tajuttuani siinä olevan takana muutakin, kuin notkeudella lesottaminen. Se on oikeasti tärkeä ja reilusti aliarvostettu osa kehonhuoltoa. Pitkällä aikavälillä kireydet ja huono liikkuvuus voivat johtaa ties minkälaisiin ongelmiin, joista osa on hyvinkin vakavia ja elämänlaatua selvästi huonontavia.

Olen tosi laiska venyttelijä. Motivaatiota syö ennen kaikkea surkea lähtökohta: venyttelystäni on "nautiskeleminen" tai "makean kohdan tunnusteleminen" kaukana, kun jo pienikin venytys irrottaa ärräpäitä ja saa ohimosuonen pullistelemaan.

Vaan katsokaa! Tänään minä näin valon! Viikonloppuna kuulin jostakin, että kireys takareisissä ja alavartalossa voi itse asiassa johtua kireästä jänteestä jalkapohjassa, joka puolestaan pakottaa ylemmätkin jänteet kiristymään.

Tässäpä siis hauska ja tehokas venytysvinkki kaltaisilleni kuminauhoille:

1. Testaa venyvyytesi kurottamalla maata kohti suorilla jaloilla. Tunnustele ääriasentoasi - mihin asti pääsit? Yllätkö varpaisiisi?

2. Etsi käsiisi tennis- tai pesäpallo tai paremman puutteessa jämäkkä pullo.

(Eilen oli juhlat. Ei kai sitä huomaa...? Ja miksi tämä teksti on sininen?)

3. Aseta pallo/pullo jalkapohjasi alle, ja pyörittele sitä istualtasi jalkasi alla. Tunnustele niitä kuuluisia makeita kohtia, yritä löytää hyvä tuntuma. Hieroskele viitisen minuuttia jalkaa kohden.

4. Suorita venyvyystesti uudemman kerran.

5. Ole haltioissasi siitä, että näin yksinkertainen ja vähän aikaa ja tuskaa vaativa temppu itse asiassa saa aikaan sen, että lattia on paljon aiempaa lähempänä!

Kokeilkaa huviksenne ja kertokaa toki tänne tuloksia. Itse olen tästä niin mielissäni, että taidan loppuillan rötköttää kämmenet lattiassa.

Mahtavaa kosmista voimaa!

-Annapurna