tiistai 29. maaliskuuta 2011

Y3

Diudiudiu!

Otin ja printtasin lomakkeen. Kolmelle paperille printtasin mustetta. Sitten pitää osata täyttää niitten musteiden muodostamat kysymykset, ja sitten vien paperin postiin ja ja ja.

Sitten, kun joku kysyy, että nii että mitä sie niinku teet elääksesi, nii mie, minätyttö, sanon, että oon Personal Trainer. Toiminimi on. Että sitä teen elääkseni.

Toiminimen perustamista siis täällä! Alan jumppauttaa asiakkaita täällä Liikussa tai missä nyt tahdonkaan, niin, että minulle maksetaan siitä oikeaa rahaa. Ehkä räjähtää pää, kun on niin siistiä. (Varmasti itkukin tulee vielä jossain vaiheessa, mutta sitä en myönnä. Kovanaama on aina kovanaama.)

Kauheasti pursuaa ideoita pää. Nettisivuja, käyntikortteja, tutustumistarjouksia, erilaisia paketteja. Iskulause. Iskulause pitää olla. Ja työvaatteita!

Iha sekasin onnesta ja ilosta ja vähän myös sellaisesta tyytyväisyydentunteesta olen. Että vau, minä saavutin tämän. Bailaavasta, liikuntaa inhoavasta hupakosta ihan oikeasti personal trainerin työtä palkallisesti tekeväksi ihmiseksi. (Tai itse koen olevani henkilökohtainen kunto-ohjaaja. Tai vain kunto-ohjaaja. Personal Trainer on edelleen jotenkin niin Hollywoodia. Rasvaton, oranssi, silikoni. Minä olen pehmeä. Tykkään syödä. Rakastan syödä!)

Tiedättekö, miten ratkean liitoksistani. Ah! Oh!

Muuta ihanaa:

Kävin starttaamassa lenkkeilykauden sunnuntaina. Koko talven olen keskittynyt punttaamaan, ja aerobinen on jäänyt peruskunnon tasolle, käveltyäni joka päivä työmatkan ja muutenkin tosi paljon. Kahdeksan kilometrin lenkkiin meni reipas tunteroinen, josta seitsemän kilometriä taittui hölkäten. Tuosta vain! Edellinen ennätys oli viisi kilometriä, ja sekin työn ja tuskan takana. Niin tuo meni ihan heittämällä. En ole ikinä ennen nauttinut lenkkeilystä niin kuin nautin sunnuntaina. Ihanaa!

Lisäksi huomenna alkaa muutto. Minä, karhukaveri ja oravat, kolme huonetta ja keittiö. Ihana uusi pesäkolo, koti. Ja on myös tilaa jumpata siellä. Ja ihan oikea keittiö! Ihanaa!

Kevät! Lumet sulavat täysiä! Ihaninta!

Ihanaa!

-Annapurna

torstai 24. maaliskuuta 2011

Apocalypse please

Voi minua pientä ihmisriepua. Erehdyin tänään nousemaan puntarille parin viikon tauon jälkeen.

Siitä seurasi sellainen tapahtumaketju, jonka lopputuloksena olisin halunnut työmatkalla huutaen ja kiljuen tempoa lounassalaatit pitkin kuraisia katuja ja hyppiä niiden päällä, käydä ostamassa sata levyä suklaata, laittaa ne päällekkäin ja syödä kaikki viidessä minuutissa. Pieni huutoitku, sellainen Fukushiman paineentasaushöyrypurkaus siihen väliin, ja loppupäivä olisi mennyt itsesäälissä ja kurjuudessa rypien, sohvalla naamallaan maaten ja mustuutta säteillein.

Tällaiset päivät olivat ennen osa normaalia kattausta. Nykyisin ne vierailevat harvemmin, mutta voi että, joskus ihminen vaan on pieni. Tuntuu, että vaikka miten parhaansa tekee ja kaikkensa yrittää ja vielä tässä taistelee herkutteluun ja mukavuuteen taipuvaista perusluonnettaan vastaan, niin joskus vain tuntuu, että mikään ei riitä. Että vielä enemmän pitäisi jaksaa yrittää ja puristaa ja treenata. Ja silloin iskee sellainen primitiivinen raivo, että nyt jumalauta! Nyt syön kaiken minkä eteeni saan, purematta nielen tuosta vaan ja majoneesit ja suklaatahnat suupielillä otan ja poltan kaikki maailman jumppakortit takassa. Ja siinä tulessa paistan makkarat ja vaahtokarkit.

Ja kaikista vähiten silloin auttaa miehinen apu: "No, jos alkaisit käydä enemmän vaikka lenkillä?"

J U M A L A U T A ! ! !

Tämän merkinnän tarkoitus ei ole kerjätä sääliä tai saada ihmisiä luomaan uskoa itseeni. Tiedän kyllä, että olen tullut älyttömän pitkän matkan näin lyhyessä ajassa. Tiedän, että luotan itseeni ja kykyihini suurimman osan ajasta. Ennen kaikkea tiedän, että viikon HIITtaamisen ja ruokavalion kyttäämisen jälkeen ei voi odottaa ihmeitä. Tai että vaikka paino ei putoa (ainakaan niin paljon kuin haluaisi), niin saliharjoittelun myötä tapahtuu läskin korvaantuminen lihaksella. Mutta paino pysyy samana.

J O O J O O, MUTTAKU!!!

Tämän merkinnän tarkoitus on sen sijaan tavallaan rohkaista elämäntaparemontin alkutaipaleella olevia: kyllä, vaikka miten olisi kuntosalilla töissä, valmistumassa personal traineriksi, suurimman osan ajasta treenaa ja syö niin kuin pitääkin ja on terve ja jaksava ja hyvässä kunnossa ja tietää timmiytyneensä ja vaikka ja mitä, niin silti, silti tulee sellaisia päiviä, kun maailmanloppu 2012 ei ole yhtään hassumpi idea.

Näiden päivien ylittäminen on ehkä ratkaisevassa roolissa silloin, kun lähdetään tekemään pysyviä muutoksia. Uhka vai mahdollisuus - lenkille vai kaupasta suklaata?

Gimme love, gimme love
Gimme love to give to others
Gimme strength to endure when I only hate this world

-Annapurna (jo vähän rauhoittuneemmassa mielentilassa, lähdössä treenaamaan)

P.s. Ilmoittauduin kahvakuulailun peruskurssille! Liikusta sitä saa, 40e maksoi viisi tuntia. Halapaa kö saippua!

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Heikoilla jäillä

Kolmas HIIT on selätetty. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun nostin kestoa viidestä minuutista kuuteen. Oli muuten samalla aika ekstremeä, kun eilinen loskasössö oli jäätynyt sellaisiksi ihastuttaviksi muhkuroiksi. Että välillä oli kuivaa asfalttia, ja sitten tuosta vain jäistä pottupeltoa kesken kiihdytyksen. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, että milloin sitä joutuu pakenemaan sapelihammastiikeriä Bangladeshin yössä hankalassa maastossa. Että ehkä tämä kaikki on koulua elämää varten!

En ehkä juurikin maaston muhkuraisuudesta johtuen saanut kiskottua itsestäni ihan kaikkea irti, mutta sykemittari ilmoitti kuitenkin keskisykkeen olleen 170, maksimien ollessa 188. Että juuri maksimeissa olisi ollut vielä puristamisen varaa, mutta ihan hyvä lukema silti, kun sykemittarin mukaan 5:50 kuudesta minuutista oli kuitenkin tehty maksimikestävyysalueella. Tästä on hyvä jatkaa!

Hei, tein eilen ensimmäisen ravintosuunnitelman eräälle asiakkaalle, ja ajattelinpa jakaa sen myös tässä. Se on kuitenkin sen verran yleispätevä, että uskoisin tästä olevan iloa monelle aikuiselle naishenkilölle, jolla on ongelmia ruokailujen kanssa. Että tässä, olkaapas hyvät!

AAMIAINEN

1 dl Jogurtti, turkkilainen
1 kpl Banaani, kuorittu
1 kpl Päärynä
1 rkl Auringonkukansiemen

LOUNAS

Tonnikala-kananmunasalaatti
1 viipale Ruissekaleipä

VÄLIPALA

1 kpl Banaani
1 kpl Porkkana, iso
1 prk Soijajogurtti

PÄIVÄLLINEN

4 kpl Lihapullia (kotitekoisia, tietenkin!)
Lohkoperunat (myöskin kotitekoiset!) (Järkevä määrä, ei kilo!)
2 dl Maito, kevytmaito
3 rkl Raejuusto
Vihersalaatti siemenillä (tavalliseen salaattiin perään auringonkukansiemeniä)
Ruskea kastike


ILTAPALA

200 g Maitorahka
100 g Pakastemarjat
2 rkl Auringonkukansiemen


Yhteensä 1877 kilokaloria.
Hiilihydraatteja 170,1 grammaa
Proteiineja 121,9 grammaa
Rasvaa 75,1 grammaa

Tämä on tietysti koostettu asiakkaan mieltymysten ja toiveiden mukaan, mutta siinäpä vähän suuntaviivoja. Tuolla ruokavaliolla ei pitäisi painon ainakaan nousta, kun keskimääräinen ravinnontarve on aikuisella naisella noin 2000 kilokaloria, yleensä vielä muutamasatakilokaloria enemmän.

Tällaista ruokavaliota pyrin itse noudattamaan, ja hyvinhän tässä menee. Hiilihydraatteja ei ole tietoisesti vältelty, mutta niiden osuus on silti melko vähäinen - onhan virallinen suositus hiilareiden osuudelle noin 300 grammaa päivässä. Proteiineja sen sijaan saadaan rutkasti suosituksia enemmän, ja rasvaakin on lurahtanut vähän lisää, virallisten suositusten ollessa noin 60 grammaa.

Vegaaneille ja vegetaristeille tämä ruokalista ei luonnollisestikaan sovi, saati laktoosia sietämättömille. Mutta uskon, että tuollaisella back to basics-ruokavaliolla, jossa on säännölliset ateriarytmit ja huutonälkää pyritään välttämään, päästään jo pitkälle sellaisissa tapauksissa, joissa elämäntaparemonttia vasta aloitellaan. Hifistely on sitten asia erikseen, ja mielestäni erilaisten variaatioiden ja ruokavalion sopivuus itselle löytyy vain yrityksen ja erehdyksen kautta. Itsehän sitä oman kroppansa parhaiten tuntee, kunhan ensin käyttää aikaa tutustumiseen.

Olisin kiinnostunut kuulemaan, miten lukijat syövät? Ihan konkreettisen ruokalistat ja kokemukset erilaisista ruokavaliosta ovat oikein tervetulleita!

-Annapurna

tiistai 22. maaliskuuta 2011

Kysynpä vain

Tuntuu, että joka ja jokatoinen karppaa näinä päivinä. Tai ainakin puhuu vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta. Että välttelen hiilareita.

Noh.

Kertokaapas minulle, että miksi vaikkapa pottumuussia ei saa syödä, mutta suklaata saa vetää kaksin käsin hiilarihimojen iskiessä?

Tuntuu olevan aika yleinen juttu tämä.

Niin sitähän minä tässä vaan ihmettelen. Suklaata syödessäni.

-Annapurna

maanantai 21. maaliskuuta 2011

Rasva tirisee!

Kolmen viikon päästä olisi tiedossa InBody-mittaus. Jännä nähdä, mitä puolivuotinen kuntosalityöntekijänä on saanut aikaiseksi kehonkoostumukselle. Tällä hetkellä taas tuntuu, että kaikkialta kiristää ja on jotenkin inhottavan ahdas olo. Ei kai tästä pääse lopullisesti eroon vaikka miten timmissä kunnossa olisi?

Tulevan mittauksen (ja myönnettäköön, myös kesän) innostamana päätin aloittaa pienen ihmiskokeen. Kun kohta kaksi vuotta sitten (?!mihin se aika oikein meni?!) aloitin elämäntaparemontin, oli tuolloin yksi työkaluni melkoisen HC-treenimuoto, jota voimamieskisoihin tuolloin valmistautuva kaverini minulle suositteli.

Kyseessä oli HIIT eli high intensity interval training. Idea on tehdä treeni tyhjään vatsaan heti aamusta sellaisella kaavalla, että kevyen alkulämmittelyn jälkeen hölkätään, poljetaan kuntopyörällä tai crosstrainerilla puoli minuuttia, jonka jälkeen tykitetään puoli minuuttia urut auki niin lujaa, kuin kropasta ikinä vain lähtee. Puolen minuutin jälkeen palataan kevyeen hölkkään, ja taas puolen minuutin päästä rynnitään niin että henki vinkuu ja silmät pursuavat päästä.

Tätä iloittelua jatketaan viiden minuutin ajan - puoli minuuttia kevyesti, puoli minuuttia niin kuin henkensä edestä polkisi. Kestoa lisätään minuutilla joka kolmas kerta niin, että maksimissaan treeni kestää viisitoista minuuttia kahdeksan viikon harjoittelun jälkeen.

Kuulostaa helpolta, mutta oikein toteutettuna kyseessä ei ole mikään lempeä aamuhölkyttely! Aloitin ohjelman viime viikon torstaina crosstrainerilla, ja viiden minuutin jälkeen piti vähän aikaa istua alas ja keskittyä olemaan oksentamatta. Syke taisi alhaisimmillaan olla 165.

Tällainen shokki runnoo aineenvaihdunnan käyntiin. Siihen saa muuten varautua, että vessassa saa ravata pitkin päivää tavallista useammin, sen verran kiukulla tuo heittää suolenmutkassa hengailevat jätteet liikenteeseen.

Koko taika perustuu lyhyeen ja intensiiviseen treeniin, joka tyhjään vatsaan tehtynä saa kropan polttamaan rasvaa vielä pitkään treenin päättymisen jälkeen. Idea on olla syömättä puolesta tunnista tuntiin, jolloin jälkipolton merkitys korostuu. Intensiivisessä treenissä ei lisäksi ole vaaraa lihasten katoamisesta - olisi kauhean ikävää syödä talven aikana huolella haalittu lihasmassa pitkillä lenkeillä.

Lisäksi minulla on käytössäni salainen ase! Viime viikolla Liikussa oli näytillä oululaisen Manninen nutraceuticals-erityisruokavaliovalmisteiden ja ravintolisien valmistajan tuotteita, joista kirjoittelen lisää lähitulevaisuudessa. Konsultoituani Liikussa toimivaa pitkän linjan personal traineria ja saatuani varmuuden tuotteen turvallisuudesta, päätin lisätä ihmiskokeeseeni tällaisen mausteen:

Lyhykäisyydessään ThermoCut lupaa tehostaa rasva-aineenvaihduntaa ja suorituskykyä. Kyseessä ei tietenkään ole mikään ihmepilleri, että sohvalla pötköttelemällä saavuttaisi uskomattoman vellovien lihasten meren, mutta oikein käytettynä se voi auttaa rasvan tiristämisessä.

Hupaisa pieni punainen kapseli! Suhtaudun tietenkin tähän tuotteeseen varovaisen neutraalisti: en odota peilin edessä rasvan valuvan minusta ulos, mutta ihmiskokeet periaatteessa kiinnostavat aina! Ja sittenpähän tiedän.

Vähän jännitti tuon käytön aloittaminen, kun olen ihminen, joka ei ole eläessään edes maistanut kahvia, enkä harrasta kofeiinipitoisia limppareita, energiajuomia tai oikeastaan edes muuta teetä kuin vihreää ja valkoista. Että kiipeänkö seinille, revin tapetit alas ja järjestän huoneen sata kertaa uudelleen.

Ensimmäisen käyttökerran jälkeen tuntui pientä käsien vipatusta ja uros huomautti tavallista kiivaammasta suunkäymisestä illalla, mutta muuten en kyllä huomannut olossani ainakaan mitään ikävää tavallisesta poikkeavaa. Päinvastoin olin ehkä vähän energisempi. Ilmankos, kun kapselista kuitenkin löytyy 135 mg kofeiinia per kapseli!

Ja nyt täytyy sitten sanoa se varoittava sana: liiallinen annostus on sitten sellaista hommaa, johon ei aleta ihan yhtään! Itse en ota edes joka päivä, vain yhden kuorilon runsaan veden kera juuri ennen HIIT-treeniä, tai ennen punttitreeniä, vaikka suositeltava annos on 1-2 kapselia päivässä. Varovaisesti liikkeelle siis - haluan ensin olla varma, että tuote varmasti ylipäätään sopii minulle.

HIITistä vielä, että ainakin kaksi vuotta sitten paino putosi urakalla. En osaa sanoa, mikä johtui mistäkin, että miten suuri merkitys aamuisella sydänkohtauksella ja veren oksentamisella oli, mutta kyllä tuo silti on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen juttu!

(Ettehän kuitenkaan ala tähän, jos kärsitte korkeasta verenpaineesta, sydänsairauksista tai jos olette raskaana tai muuten ette ole kaikin puolin terveitä ihania nuoria tai vähemmän nuoria ihmisiä? En halua olla innoittaja kenenkään matkalle Tuonelaan!)

No, niin. Tulipa myös uroksen kanssa tuossa uhottua kaikenlaisen herkuttelun lopettamisella tuonne mittaukseen asti. Lisäksi aion uusia saliohjelmani, että viikkoni kuulostaisivat kutakuinkin tältä:

Maanantai - Sali
Tiistai - HIIT
Keskiviikko - (Sali +) Syvävenyttely
Torstai - Sali
Perjantai - HIIT
Lauantai - Sali
Sunnuntai - HIIT

Tuolla mentäisiin huhtikuun loppuun niin, että viikkojen rasittavuus vaihtelee. Pääsääntöisesti saliosuudet kestävät puolesta tunnista neljäänkymmeneenviiteen minuuttiin. Olen kuitenkin oppinut aika hyvin kuuntelemaan kroppaani, että silloin kun uupumus uhkaa, niin parit treenit viikkoon ovat aivan riittävät.

Toukokuussa alkaakin kevätkausi ja siirryn kestävyyskunnon kehittämiseen, kun pääsee lenkille ja rullaluistelemaan ja muutan uuteen kotiin, jossa mahtuu taas hyödyntämään kotijumppakirjastoani.

Tällaisia tuumauksia tänään, oikein kahden päivityksen voimalla. Sitten pitäisi enää jaksaa siirtyä sanoista tekoihin! Onko kellään muuten kokemusta HIITistä?

Tekee ihan älyttömän paljon mieli suklaata. Äää!

-Annapurna

Tarkistakaa tekniikkanne

Tätä on odotettu, nimittäin palautteluviikkoa salilla: reipas pudotus painoissa ja pitempiä sarjoja, että lihakset ja hermosto eivät ylikuormittuisi kovien painojen kanssa ähertämisestä. Onhan riittävä lepo kuitenkin kunnon kehittymisen kannalta lähes yhtä tärkeä - ellei jopa tärkeämpi - kuin itse treeni.

Innostuinpas siinä sitten samalla kokeilamaan uusia juttuja, joita olen nähnyt muiden tekevän salilla. Esimerkiksi taljassa hauiskääntö siten, että maataan lattialla selällään. Tosi hyvä liike, kun ei pysty yhtään huijaamaan: aika paljon näkee hauiskääntöjen kanssa, että kun voima loppuu, niin lisäpotkua haetaan kroppaa heijaamalla ja nostamalla kyynärpäitä niin, että hartian etuosa osallistuu työhön. Niin jos näistä uhista tahtoo eroon, on hauiskääntö selinmakuulta taljassa hauska vaihtoehto.

No, aluksi liike tuntui yllättävän kevyeltä. Tämä oli tietenkin ennen kuin erehdyin kysymään salillamme treenaavalta, Body Fitness-kisoihin valmistautuvalta naiselta vinkkejä tekniikkaan. Tai että teinkö yhtään oikein.

Ihan älytöntä! Muutamalla muka aivan pienellä korjauksella saatiin liikkeeseen niin paljon lisää haastavuutta, että meni tällä neidillä naama punaiseksi saman tien. Ihan kuin olisi eri liikettä tehnyt. Idea oli siinä, että huijaamismahdollisuudet pelattiin täysin pois ja pidettiin huoli isosta liikeradasta, jolloin koko lihas joutuu kunnolla töihin.

Tämä oli taas nöyrtymisen paikka. Aika paljon näkee sellaista tehtävän (varsinkin miehillä), että painoja lyödään kyytiin ihan tolkuttomasti, mutta liikerata jää pieneksi tai koko paketti ei oikein pysy kasassa.

Tässä kyllä syyllistävä sormi osoittaa myös itseeni - olen nyt niin innoissani isoista painoista, että välillä tulee ahnehdittua liikaa. Toisinaan laitteet kuitenkin kyykyttävät intoilijaa, kuten minulla muutama viikko sitten, kun pukkasin jalkaprässissä 120 kiloa, ja liike tuli sentin verran liian alas - niin, että en vain enää jaksanut pusertaa koko lastia ylös, vaan kelkka putosi tappiin asti täysin vailla kontrollia. Onneksi oli suojaraudat, ettei pitänyt litiystyä väliin ja huutaa apua! Eipä sitten muuta, kuin ylös laitteesta ja nöyränä tyttönä painoja huomattavasti vähemmälle. Hohhoi.

Siksipä vahingosta viisastuneena suosittelenkin, että salilla treenaavat, tarkistakaa tekniikkanne! Pyytäkää vaikka salityöntekijä katsomaan, meneekö liike oikein. Painojen vähentäminen voi tuntua nöyryyttävältä, mutta kumpi on tärkeämpää: isoilla painoilla pullistelu, vai oikein suoritettu, hallittu tekniikka, joka kehittää lihasta huomattavasti nypyttelyä tehokkaammin? Kun kerran salille asti lähdetään, niin eiköhän olisi fiksua tehdä sitten kunnolla ja oikein.

Aina sitä oppii...

On muuten pari oikein mielenkiintoista juttua minulla työn alla tänne, nyt vaan on ollut sitä ja tätä ja tuota. Mutta pysykäätten linjoilla!

Kevätpäiväntasaus! Kesää kohti mennään! JES JES JES!

-Annapurna

perjantai 11. maaliskuuta 2011

Mr.&Mrs. Muscle

Aijai, Iltalehdestä löytyi tänään melkoisen ahdistava artikkeli, jossa ilmaistiin huolta nuorten tyttöjen sairaalloista laihduttamista kohtaan: 200 kilokaloria päivässä on ihanne, ja jo yli 400 kilokaloria on mässäilyn raja.

Toisinaan joudun pitkäksi aikaa mietteisiin, että haluanko minä joskus tehdä lapsia tähän maailmaan. Tuntuu, että koko tämä laihdutuspsykoosi on ihan täysin karannut käsistä. Vaikka onneksi suuri osa nuorista on varmaan edelleen aivan terveitä, mitä kuntoiluun ja ruokailuun tulee, niin varmasti paineet kalvavat ja pahasti myös niitä, jotka eivät ilmaise huoltaan ulkonäöstään.

Tämä ahdistaa ennen kaikkea sen takia, että ei tajuta, mihin sitä ruokaa itse asiassa tarvitaan. Ei se ole vain jotain massaa, joka menee elimistömme läpi. Vaikka ei mentäisi näin äärimmäisyyksiin, on kiukutteleva suhtautuminen ruokaan selvästi ongelma myös meillä aikuisilla. Hyvin usein näkee tilanteita, joissa aloitetaan raivokas urheilu ja vähennetään syömistä radikaalisti, että ei muka kumota urheilun vaikutuksia. Tajuamatta sitä, että juuri syöminen - tarpeeksi riittävä ja monipuolinen sellainen - on onnistumisen avain.

En tiedä, miten monesta tuutista sitä pitää survoa, että meillä menee jakeluun syömisen ratkaiseva asema kunnon kehityksessä ja painon hallinnassa. Moni laihduttaja, joka perehtyy vähänkään ravitsemukseen, yllättyy siitä, miten paljon itse asiassa saakaan syödä, kunhan valinnat ovat fiksuja. Oman energiantarpeensa voi muuten laskea Suomen Sydänliiton sivuilla. Suuntaa-antava laskelta antaa tulokseksi sellaisen kilokalorimäärän, jota toteuttamalla pysyt nykyisessä painossasi. Viiden-kuudensadan kilokalorin energiavaje johtaa järkevään laihtumiseen. Että siitä voitte itse laskeskella. Muistakaa, että yleensä aikuinen nainen tarvitsee ainakin 1500 kilokaloria päivässä, jotta elintoimintomme pysyvät kasassa.

Hei, mutta yksi sellainen juttu on, josta olen erityisen huolissani näin tavallisten laihduttajien keskuudessa. Nimittäin se, että on ihan sama, mistä se paino lähtee, kunhan lähtee. Kun ei ole: niukalla energiamäärällä ja paljolla liikunnalla paino lähtee yleensä lihaksista, joita keho käyttää ensisijaisena energianlähteenä. Tämä siis tarkoittaa, että kehosi alkaa syödä itse itseänsä, jotta voisi pitää elintoimintosi yllä.

Ihan sama?

No, ei itse asiassa ole. Jos esimerkiksi aloitat rankan laihduttamisen, lähtee paino lihaksistasi. Jossain vaiheessa lopetat laihduttamisen ja palaat mässäilyn pariin. Silloinpa ei lihasmassa palaakaan, vaan paino palautuu rasvan muodossa. Aloitat taas rajun kuurin, syöt lihaksiasi. Ajallaan paino palautuu rasvan muodossa niin, että lopulta painat ehkä saman verran kuin lähtötilanteessa, mutta olet kuihduttanut lihaksesti pois ja korvannut ne läskillä, joka tunnetusti vie kropassa enemmän tilaa. Eli saatat itse asiassa olla isompi kuin lähtökohdin, vaikka paino on sama.

Lisäksi yksi kilo lihasta kuluttaa keskimäärin parisenkymmentä kaloreita olemassaoloonsa. Mitä enemmän lihasmassaa, sitä enemmän kroppasi kuluttaa. Aika ihanteellista, eikö? Saat syödä hyvin, ja kroppa polttaa pelkkään ruoan käsittelyyn ison osan ruoan energista, jolloin vähemmän jää varastoitumaan makkaroiksi vyötäröllesi.

Yksi hyvä tapa pitää lihaksistaan huolta on lihaskuntoharjoittelun lisäksi proteiinirikas ravinto. Normaalisti naisella proteiinin tarve on 0,8-1,2 grammaa painokiloa kohti. Esimerkiksi 60-kiloisella naisella tämä tarkoittaa 48-72 grammaa päivässä. Mitä enemmän, sen parempi, kunhan proteiini ei valtaa liikaa alaa muilta ravinteilta.

Näin. Pitäkäähän siis lihaksistanne hyvä huoli. Esimerkiksi kuntosaliharjoittelun myötä paino voi jopa vähän nousta, mutta todellisuudessa saattaa käydä niin, että esimerkiksi kilo läskiä muuttuu kiloksi lihasta. Tapahtuu siis tiivistyminen eli kiinteytyminen, niin eikös se ole aika tavoiteltava tila?

Tiesittekö, että viime vuonna Suomen Huippumalli haussa-tytöillä keskimääräinen kehon rasvaprosentti oli noin 30? Tässäpä loistokas esimerkki siitä, että voi olla laiha kuin tikku, mutta kehonkoostumus voi silti olla mitä sattuu.

Se kai on sitten makukysymys, haluaako olla laiha ja uuvahtaa, vai tukevampi ja porskuttaa menemään.

-Annapurna

keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Hei hoi ja päätä seinään

Löysin sellaisia valokuvia teinivuosiltani, joita en tiennyt olevan olemassakaan.

Vietin puoli tuntia huutonauraen yhteen putkeen kyyneleet silmissä, kun ikävuodet 15-19 vilisivät silmieni edessä. Siis tiedättekö, ei sellaista pientä hymähtelyä, vaan oikeasti huutonauramista, joka varmasti kuuluu naapuriin asti.

Sitten tuli kauhean ankea olo, kun katsoin itseäni 18-vuotiaana ja 56-kiloisena. Tajusin, että olen mielestäni aina ollut liian paksu. Silloinkin yritin kauheasti pudottaa painoani viiteenkahteen, kun joku mallikin oli. Ja hätäännyin, jos paino alkoi lähentyä kuuttakymppiä.

Ei ole tarvinnut mennä kuin puoli vuosikymmentä, kun katson kuvia menneisyydestä ja kauhistelen, miten olen voinut kuluttaa kaiken sen ajan itseni arvostelemiseen, kun siihen ei todellakaan ole ollut mitään syytä. "Sen sijaan nyt olen tällainen lörpsähtänyt, yökerhojen lattioita nuohonnut... sammunut biletaivaan tähti."

Sitten menee seuraava puoli vuosikymmen, ja katselen tämän hetken kuvia ja ihmettelen, miten freesi ja pinkeä olen ollut. Ja silloin olen varmasti jo aivan hirveä kurppa.

...Ja seuraavat kymmenen vuotta, ja sitä seuraavat...

Ja haudan reunalla kadun sitä, että olen aina ollut mielestäni liian jotakin tai liian vähän jotain.

Voi helvetti, että sitä pitää ihmisen olla ääliö.

-Annapurna

tiistai 1. maaliskuuta 2011

Halvalla halpaa saa?

Heippa kaverit hei, tarvisin nyt teiltä vähän mielipiteitä!

Nimittäin olen seurannut lisäainedokumenttien synnyttämää keskustelua terveellisen ruoan korkeasta hinnasta, josta päähäni pälkähti idea pienestä kokeilusta.

Kokeilua varten haluan tietää teiltä, paljonko te käytätte rahaa ruokaan viikossa, tai kuukaudessa? Kertokaa vähän muutenkin ajatuksistanne ruoan hintaa kohtaan, ja siitä, mikä vaikuttaa ostopäätöksiinne.

Ensi viikon alusta aloitan vastaustenne perusteella kahden viikon kokeilun, jossa saan käyttää vain tietyn määrän rahaa ruokaan. Tarkoitus on selvittää, miten (oletettavasti) pienellä budjetilla voi silti tehdä järkeviä, terveellisiä ja ehkä jopa eettisiä valintoja. Tiedossa on siis reseptejä ja listoja ja tuumauksia ja vaikka ja mitä!

Kertokaa mulle, mää haluan tietää!

-Annapurna