tiistai 30. elokuuta 2011

Gud vad trevligt!

Kävin mutkan kuninkaan mailla viime viikon lopulla. Suihkaisin pidennetyksi viikonlopuksi katselemaan, miten Ruotsista rakkauden löytänyt isosiskoni pärjää rajan tuolla puolen.

Mitä voin sanoa Ruotsista näin viiden päivän kokemuksella? Rakastuin siihen ihan täysin. Vaikka suurin osa ajasta meni toipumiseen (yössä kohtaamani mieshenkilö oli kiinnostunut tietämään, miten suomalaiset naiset nauttivat alkoholia, ja minähän näytin...), teki Malmö minuun sellaisen vaikutuksen, ettei ihme, että hulttiosisko seniori on sinne niin hyvin kotioutunut. Samalla tajusin, että vaikka on tullut reissattua ihan kiitettävästi ympäri Eurooppaa ja vähän rajojen ylikin, on silti tuossa naapurissa tököttävä Ruotsi jäänyt ihan tuntemattomaksi. Täysin syyttä, sillä jo tuossa ajassa ehti nähdä vaikka ja mitä sellaista, että nyt tuntuu siltä, kuin olisi ollut pidemmälläkin reissulla.

Mistä erityisesti pidin?

1) Naapurissa sijaitseva Pildammsparken

Kuva: Karoliina Kemppainen
Tuolla kävimme perjantaiaamuna tempomassa reippaan lenkin: ensin 20 min hölkkää, sitten loppuun 4 x 30 sekuntia HIIT-tyylistä juoksua. Lopuksi viiden minuutin kävely kotiin, kylmä suihku ja aamupalaa. Lähtihän muuten päivä huikeasti käyntiin! Pildammsparkenissa asusti hanhia, joutsenia ja jopa kurkia tavallisten sorsien lisäksi (jotka olivat suomalaisiin sukulaisiinsa verrattuna valtavan isoja!) joten erilainen lenkkeily-ympäristö oli kaikin puolin voimaannuttava kokemus. Suosittelen ottamaan lenkkarit mukaan reissuun - ihan mahtavaa käydä lyhyelläkin lenkillä aivan uudessa ympäristössä!

2) Sushiravintola Hai

Lounashintaan sai sushia avokadolla, parsalla, ja... ehkä punasipulilla ja sellerillä? Oli ihan taivaallisen poikkeuksellisen hyvää joka tapauksessa!

3) Ruotsalaisten näkemys urheiluvälipaloista

Haha! Kyllä tuo minusta oli täyttä suklaata ja vohvelikeksiä, mutta kai siellä tiedetään paremmin! Itsensä huijaamista parhaimmillaan, ja pitihän minun ajan hermolla olevana Personal Trainerina tuollainen koemaistaa...

Ruotsissa oli muuten luomu-ajattelu ihan eri tasolla kuin meillä täällä. Kateudesta vihreänä tutkailin lähikauppojen hyllyiltä löytyviä luomu- ja lähiruokavaihtoehtoja. Myöskään meilläkin niin trendikkäät super foodit olivat vahvasti esillä tavallisissa supermarketeissa.

Hemmetti. Onhan meillä sentään 6-1! Lälläspyy!

tiistai 23. elokuuta 2011

Nähdä iso kuva ja kuolla

No, niin. Kävinpä sitten vaa'alla.
Kävinpä vaa'alla välteltyäni tuota komerossa vaanivaa perkelettä visusti aikalailla koko kesän.
Punnitsinpa itseni siitä huolimatta, että tiesin sen johtavan jonkinasteiseen hermoromahdukseen.

Taustatietoja: Tämän kesän aikana olen saanut ylläpidettyä liikkumista harvinaisen hyvin, elämäni kaikkiin muihin kesiin verrattuna. Tästä huolimatta olen imuttanut kaikkea mahdollista ja mahdotonta valtaisalla antaamuksella: syönyt syömästä päästyäni. Juhlinut arkea huomattavasti enemmän. (Arki=mikä tahansa muu aika, paitsi ei kesä.) Jos jotain on tehnyt mieli, sitä olen myös hankkinut. Jos jotain ei ole tehnyt mieli, mutta sitä on ollut tarjolla, olen sitä mättänyt kaikesta huolimatta.

Niinpä minut palautettiin kertaryskäisyllä tosiasioiden äärelle: vaikka liikkuisi aktiivisesti, eivät ne kilot pysy pois (saati lähde lätkimään), jos samalla syö kuin hevonen.

Todistusaineisto:

Keskivartalo heinäkuun alussa


Keskivartalo elokuun lopulla
Nytpä ei auta, kun käydä järein asein kesän aikana kertyneitä lölleröitä vastaan. Suurin huomio täytyy kiinnittää nyt ruokailuun. Ajattelin testata uudelleen joskus hyväksi kokemaani metodia, että kuuden jälkeen illalla ei tulisi syötyä kuin proteiineja. Myös höpöhöpöhiilihydraattien on lähdettävä. Siihen päälle sopivassa suhteessa punttia ja lenkkeilyä, niin eiköhän tässä ennen pitkää olla taas ruodussa.

Järkytyin tästä kokemuksesta kuitenkin sen verran, että kävin vetäisemässä tyhjällä vatsalla puolen tunnin intervallitreenin, vuorotellen kävelyä, hölkkää ja HIIT-tyyppistä henkensä edestä ryntäämistä. Kotona intouduin vielä testaamaan vuoden päivät hyllyssäni sopivaa hetkeä odottanutta deeveedeetä:

Kickbox: Core cross train
Viisikymmentä minuuttia älytöntä hikiheiluntaa niin, että varsinkin keski- ja alakroppa tunsivat tehneensä. Aikalailla Bodycombatiin verrattavissa olevaa mäiskintää oli tämä, ehkä teknisesti helpompaa mutta aivan varmasti vähintäänkin yhtä hikistä:


...itse asiassa harvoin kotijumpassa on tullut näin järkyttävä hiki. Viidenkymmenen minuutin aikana paloi 456 kilokaloria - ja varmaan olisi palannut enemmänkin, mutta aloin olla aika poikki, kun oli lenkkikin pohjalla. Kokonaiskestoa neljällä eri levyltä löytyvällä ohjelmalla on puolitoista tuntia, joten suosittelen lämpimästi tätä julkaisua kotijumpan ja bodycombatin ystäville.

Näin! Sitten rahkaa naamaan ja pyykkilaudan jälleennäkemistä odottelemaan!


maanantai 15. elokuuta 2011

Juokse sinä humma

Yllätin itseni viime viikolla tempaisemalla Kempeleen Z-maratonin yhteydessä kymmenen kilometrin lenkin. Yllätin kahdesta syystä: 1) En ole aiemmin juossut noin pitkää matkaa 2) Kesän aikana lenkkeily on ollut vähintäänkin säännöllisen epäsäännöllistä, hyvä jos kerran kahteen-kolmeen viikkoon. Vaan niinpä sitä mentiin, yhtään ajattelematta, tavoitteena päästä maaliin asti kävelemättä välillä. Aikaa saisi kulua vaikka kaksi tuntia, mutta puolitoista oli tavoite.

Olen moneen otteeseen täälläkin tullut maininneeksi, että minä en ole mikään hääppönen juoksija. Vielä puolitoista vuotta sitten pisin ikinä juoksemani matka oli lukiossa cooperin testin yhteydessä noin kaksi kilometriä. Aloitin lenkkeilyn puolivahingossa keväällä 2010, jonka jälkeen olen silloin tällöin käynyt hölköttelemässä lähinnä ylimääräisen energian purkamisen tai pään tyhjentämisen nimissä. Kolmen-neljän kilometrin lenkkejä pääsääntöisesti. Ei mitään kunnianhimoista.

Ja yhtäkkiä löydän itseni kilpailunumero rinnassa seisomassa lähtöviivan tuntumassa. Edessä kymmenen kilometriä. Hupsista, saatana.

Kokemus oli ehdottomasti kertakaikkisen hieno. Olin vähän yllättynyt kanssajuoksijoiden olemuksista: ei mitään intiaanipäähineitä tai Peppi Pitkätossun saparoita. Tänne tultiin juoksemaan ihan tosissaan. Mielikuvat Likkojen Lenkeistä ja Naisten Kympeistä karisivat jopa masentavissamäärin, mitä lähemmäs lähdön hetki tuli. Ei oltu siellä Kansasissa enää.

Vaikka viimeiset kaksi kilometriä saivat minut epäilemään valinneeni vahingossa kympin sijasta sen maratonilenkin, ja vaikka reitti oli sen verran maastoinen, että usko oli välillä loppua totaalisesti jalkojeni muuttuessa tunnottomiksi, tulipa tuota lopulta astuttua maaliviivan yli. Tasaisella, hyvällä hölkkävauhdilla loppuajaksi tuli lopulta tunti kaksikymmentä minuuttia, mihin voin kyllä olla tyytyväinen lähes olemattomalla harjoittelulla.

Siinä vaiheessa, kun pääsin lysähtämään nurmikolle (aivan taivaallisen makuisen) appelsiinilohkon ja osallistumisesta kertovan mitalin kanssa, olo oli yhtä aikaa tyhjä ja epätodellinen. Tulipa tempaistua. Tuosta vaan. Ensimmäistä kertaa kymppikilsanen. Ja mitali pääsee arvoiseensa seuraan lasivitriiniin, jossa ylhäisessä yksinäisyydessä odotteleekin jo pronssimitali, jonka ansaitsin ala-asteella koulujenvälisissä kuulantyönnöstä. (Ja onhan siellä myös kultamitali kevään 2011 jääkiekon MM-kisoista, mutta se on ihan eri tarina se. Ja tarinaan ei liity vodka jäillä, tussi, keltainen lasinaluspahvi ja viisi minuuttia peliaikaa jäljellä. Vaikka helposti toisin voisi luulla.)

Epätodellinen olo muuttui hetkeä myöhemmin liikuttuneisuudeksi. En lähtenyt tänne todistamaan mitään itselleni - sellaiseen ei ole tarvetta - vaan silkasta uteliaisuudesta. Mutta silti en voinut olla ajattelematta, että kaksi vuotta sitten aloitin elämätaparemontin lähes nollakunnolla. Antaakin olla, että tulin viimeisten joukossa maaliin. Kaksi vuotta sitten en olisi päässyt edes sängystä ylös ehtiäkseni aloitukseen. Pelkkä ajatus kymmenen kilometrin lenkistä olisi tuntunut melkeinpä samalta kuin maraton.

...Ja ensi viikonloppuna onkin sitten edessä Likkojen Lenkki Oulussa. Juuri kun luulin, että nyt saa hengähtää esimerkiksi loppuelämän, niin ei. Taas mennään.

Että jos joku teistä on suuntaamassa samalle polulle, niin tulkaa toki kaivamaan minut sitten sieltä ojasta, että maaliin mars, loso!

torstai 4. elokuuta 2011

Luomumsnams!

Olen jo pitemmän aikaa haikaillut Ouluun tunnelmallista pientä puotia, jossa voisi käydä hypistelemässä ja ihastelemassa lähiseudun luomutuotteita. Marketeista toki löytyy ihan hyvinkin tarjontaa, mutta marketit ovat kuitenkin aina marketteja. Vaadimme käsinkosketeltavuutta ja aidon tuotteen hullaannuttavaa tuoksua ja ihastuttavaa, persoonallista ulkonäköä!

Niinpä heitin pienen onnentanssin kuultuani, että Oulunsaloon avataan vielä tämän kesän aikana Luomu Pirtti, joka kuvauksen perusteella tuntui olevan vastaus kaikkiin pyyntöihini. Olen seurannut putiikin valmistumisprosessia Facebookin kautta, ja tänään oli se päivä, kun viritin punaisen peltihevosen tulille, ja karautin Oulunsaloon.

Ensinnäkin olin todella tyytyväinen siihen, miten helposti putiikki löytyi, vaikka Oulunsalo onkin minulle vierasta aluetta. Selkeät opasteet eivät jättäneet erehtymisen varaa edes tällaiselle blondille.

Lisäksi itse putiikki jopa ylitti varovaiset odotukseni:



Luomutuotteita läheltä ja kaukaa. Vihanneksia, teetä, jauhoja, suolaa, hyvyyksiä... ja oma henkilökohtainen suosikkini, eli...

...pienin kätösin paikan päällä kirnuvoihin ja luomujauhoon leivottu voisilmäpulla! Nappasin ensin yhden, mutta piti kääntyä vielä hakemaan neljä lisää kotiinviemisiksi. Muka uroksella ja huomenna tulevalle ystävälle, eli oikeasti piilotan aarteeni kaapin kätköihin, kunnes jään yksin, ja ahmin kaikki kerralla täysmaidon kanssa.

(Jännä juttu muuten, miten tuntuu siltä, että farkut ovat kutistuneet kesän aikana. Se on varmaan tuo aurinko, kun kitsahduttaa vaatteita? Oletteko huomanneet?)

(...Mutta henkilökohtaisesti minua kiinnostaa enemmän elämästä nauttiminen kuin missikisoihin osallistuminen, että pullaa poskeen nyt vaan, tytöt ja pojat!)

Taivaallisen kotipullan lisäksi mukaan tarttui kesäkurpitsa Lumijoelta, luomunuudeleita maapallon tuolta puolen ja luomumunia. Niin ja ihan mahtavan hyvää herukkamehua. Kuin pisteenä i:n päällä palvelu oli sellaista, että jäi tosi energinen ja iloinen olo vierailun jälkeen. Kaikin puolin ihana reissu siis!

Sen verran alkutekijöissään on kuulemma Luomu Pirtin toiminta, että valikoima tulee täydentymään vielä sellaisilla tuotteilla, jotka tulevat vielä lähempää - ja ovat varmasti vielä ihanampia.

Tämä ei ole maksettu mainos, vaan tämä on rehellistä hehkuttamista. Ihanaa, että Oulun kylkeen saatiin tällainen helmi. Nyt kaikki sankoin joukoin varmistamaan, että toimintaa riittää pitkälle tulevaisuuteen!

EDIT

Kappas, vierailuni oli tallentunut Luomu Pirtin Facebook-sivulle:

Luomu Pirtti Nyt se on todistettu!! Meillä kävi upea Personal Trainer, joka yhdenpullan syötyään osti 4 pullaa lisää ja kertoi, että pulla kuuluu tärkeänä osana ihmisen ravitsemukseen!! VAUDE!;D Traineri minun makuuni :D