keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Hikeä ja mojitoa

On muutamia asioita, joita täällä Espanjassa osataan tehdä hyvin.

Yksi niistä ovat bocadillot, täytetyt leivät. Toinen asia on jäätelö (jotka itse asiassa ovat italialaisia, joten kunnia sille kenelle kunnia kuuluu), ja kolmas ovat mojitot.

Mutta Espanjaan liittyy myös muutama muu huomionarvoinen juttu: täällä tulee liikuttua ihan älyttömän paljon. Sellaisina päivinä, kun ei tee yhtään mitään, kävelee silti vähintään viisi kilometriä. (Näin mm. siksi, että vaikka täällä jonkinlainen joukkoliikenne on, kulkevat bussit aikalailla silloin, kun siltä sattuu tuntumaan: eräällä pysäkillä kaupungin sivussa kuski piti tupakka- ja vessatauon käväisemällä muuntajan takana asioillaan. Tovin hän siinä rupatteli paikallisten kanssa, ja sitten matka jatkuin täällä ei ole kiire.)

Parhaimpina päivinä kävelyä saattaa tulla kolminkertainen määrä. Tähän heitetään vielä päälle kolme kertaa viikossa capoeira-treenit, jossa pienikokoinen, hyväntuulinen brasilialaismies on varsinainen perkele lampaiden vaatteissa, satunnaiset rantalentopallomatsit luokan kanssa, merivedessä hupaisan lastenlaudan kanssa räpiköiminen (brittinainen katseli kauhistuneena rannalla ja kysyi myöhemmin, olenko tehnyt tuota aiemmin. "Clearly not!") ynnä muut liikuntahepulit, kuten Mijasin vuoristossa vaeltaminen...

...niin on jännä nähdä, millaisena pallukkana tai miss fitnessinä sitä täältä aikanaan takaisin Suomeen vyöryy.

Ensimmäinen kuukausi on takana, kahdeksan edessä. Fuengirola kaupunkina on osoittautunut mainettaan sympaattisemmaksi. Toki turisteja on silmiinpistävä määrä, mutta itse asiassa toisin kuin olisin ajatellut, se vaan on niin, että jollakin tavalla se luo hassua kotoisuuden ja jopa turvallisuuden tunnetta. On itse asiassa aika kiva, että esimerkiksi pankkitilin avaamisen voi hoitaa suomeksi.

Ja niin sitä vain huomaa arvostavansa täällä kaukomailla asioita, jotka suomessa ovat vähemmän tapetilla: olen syönyt kaurapuuroa enemmän kuin eläessäni. Eilen sain kaksi (2) pastillia Sisu hornaa luokkakaveriltani, ja olin onnellinen loppupäivän. Ja mites tuo hapankorppu voilla? Maksakoot kolme euroa paketti, sitä on saatava.


Tässäpä päälimmäisiä tuntemuksia elämästä Espanjassa. Netti saapui kotiin tällä viikolla, ja kaikenlainen kodin ulkopuolinen elämä päättyi tähän hetkeen. Peräkammarintyttö goes Spain, oujee!

tiistai 25. lokakuuta 2011

Mitä ihmettä!

Miten raikulityttö muuttui?

"Pari vuotta vanha juhlavaate ei enää mahdu päälle – tuttu juttu. Anna-Cecilia Kemppaiselle pieneksi jääneen ylioppilaspuvun sovitus oli lähtölaukaus elämäntaparemontille. Nyt entinen raikulityttö auttaa muita kohti muutosta." (Yle - Akuutti/Tiina Haapala)

Kuva: Yle
Tänään siis virittäkää näköradionne Ylen kakkoselle klo 19.20, niin saattaa näkyä kummia! Hahhah! Ei oo todellista!

Ja lisää ihania uutisia: Se paljon puhuttu manjana koitti vihdoinkin eilen illalla, eli minulla on nyt netti kotona, joten pistän lähipäivinä tulemaan aivan ylitsepursuavaa megapäivitystä kuulumisista täältä Aurinkorannikolta. Sen jälkeen säännöllinen päivittäminen jatkuu entiseen tahtiin.

Onpas ollut ikävä. Ei muuta kuin pyörät pyörimään!