lauantai 14. huhtikuuta 2012

Hullua!

Huh, takana on melkoisen hektinen kuukausi. Kaikki Suomen vieraat päättivät ajoittaa vierailunsa maaliskuun ja huhtikuun väliin. Niinpä viimeisen reilun kuukauden sisään on mennyt maksimissaan muutama päivä niin, ettei vierashuone ole ollut käytössä.

Viimeinen vieras, oma äitini, lähti takaisin Suomeen pari päivää sitten. Mieskin on Suomessa lomailemassa. Olen käytännössä maannut kaksi päivää lattialla, kuunnellut musiikkia, poistunut talosta ruan hankkimista ja lenkkeilyä varten, lillunut kuumassa kylvyssä pitkään ja hartaasti ja kerrankin, pitkästä aikaa, antanut itseni muhia ylhäisessä yksinäisyydessä.

Olen saanut aikaiseksi tarkistaa, missä Tampereella voi harrastaa capoeiraa ja crossfitiä. Ajatukset alkavat pikkuhiljaa orientoitua Suomeen paluuta varten, vaikka vielähän tässä on reilu kaksi kuukautta aikaa. Aika on kuitenkin mennyt niin nopeasti, että ihan hirvittää ajatella, miten pian juhannus on vastassa.

Vedin tänään jalkaani farkut, jotka toin mukanani Suomesta, mutta joilla ei ole juuri ollut käyttöä täällä. Ilokseni huomasin, että ne sujahtivat jalkaan aika mukavasti, vaikka ovatkin sitä pillimallia. Lisäksi ostin tuossa jokunen aika sitten pienenpienet farkkushortsit, kokoa 38. Joka oli kokoni, kun lähdin Suomesta. Nämä seikat ovat hieman lievittäneet ahdistustani siitä, että olen paisunut muodottomaksi lukemattomien valkoisen leivän kanssa nautittujen tapasten ja tinto de veranojen seurauksena. Vaa'alla käyminen saa kuitenkin vielä odottaa.

Niin, se vatsalihasprojekti. Joo, se. Katsotaanpa sitä nyt sitte taas Suomessa.

Jotenkin lohdullinen tieto, että vaikka eittämättä maha on muuttunut melkoiseksi röllykäksi, lähtee se todennäköisesti Suomessa pois aika vauhdilla. Kun pääsee taas normaaliin elämään kiinni, lopettaa valkoisen leivän ja mehujen pämppäämisen. (Eikä tarvi joka viikkonloppu bailata aamukahdeksaan asti. Krhm...)

Tavallaan huomaan jo jopa odottavani Suomen oloihin palaamista. Mutta sitten taas ei. Tänne tuleminen on ollut elämäni paras päätös. Mutta ei mennä siihen vielä. Siihenhän on vielä aikaa.

Kohta alkavat loppukokeet ja näyttötutkinnot. Postailutahti on varmaan laiskanpulskeaa, kuten elämä täällä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

No, mitäs tuumaat?