tiistai 24. huhtikuuta 2012

Onnellinen orava

Kesä on tullut Fuengirolaan. Lämpöä on lähemmän kaksikymmentäviisi, Aurinko tykittää minkä kerkeää, ja tuntuu, että sisäinen auringonpaiste tunkeutuu ulos hengitysteistä ja ihohuokosista. Tänään kouluun kävellessäni mietin, että olen kyllä todella, todella onnellinen ihminen.

Tätä autuutta on jäljellä aikalailla tasan kaksi kuukautta. En ole vielä päättänyt, vietänkö juhannuksen sytytysnestettä juoden räntäsateessa vai hyppimällä Välimeren rannalle koottujen nuotioiden yli, mutta joka tapauksessa Suomeen paluu alkaa olla niin lähellä, että sinne yltäisi melkein heittää kiven.

Eikä minulla ole mitään syytä olla olematta niin onnellinen, että niitoksissa natisee. Viikonloppuna kävimme uroksen kanssa Barcelonassa, eikä se ollut mikä tahansa reissu, kun käytiin ihmettelemässä, kun satatuhatta katalaania huusi FC Barcelona - Real Madrid-pelissä...

...ja vaikka jalkapallo on minulle aika etäinen laji (jääkiekko_tyttö_for_life) niin myönnettäköön, että muutamaan otteeseen kostui silmäkulma. Oli kallista lystiä, mutta jäi sellainen olo, että tuonne on päästävä uudestaan. Ei meillä Lapissa...

Lisäksi tänään otin seuraavan askeleen elämässäni, nimittäin ilmoittauduin CrossFitin peruskurssille. Tämä minua odottaa heinäkuisessa Tampereessa. Kun menin myös lyömään vetoa uroksen kanssa, että jouluun mennessä painan maksimissaan 60.9 kiloa. Ei kuulemma jaksa enää kuunnella valitusta siitä, miten olin teininä laiha. Niin selvä pyy sitten. Panoksena on kolmen lajin illallinen hienossa ravintolassa, sadan euron arvosta ruokailua.

Mutta tietäen, että Suomessa odottaa rääkki, aion nyt kyllä ottaa kaiken irti näistä viimeisistä ajoista täällä. Ja kyllä, siihen aikaan tulee kuulumaan mojitoa, tinto de veranoa sekä burritoksia. Ah, ne burritokset!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

No, mitäs tuumaat?